Pelto-oja Mommilassa Hausjärvellä maaliskuussa 2016
Joet voivat saada alkunsa järvistä, soilta, vuoristoista, puroista tai jopa ihmisen luomina. Useimmiten kuitenkin joet saavat vetensä vuoristoista, sadevedestä tai jäätiköiltä. Pelloilla ojia käytetään liian veden uittamiseksi pois.
Otava: Lukion maantiede, s.50
Äkäsjoki Velhonkodan lähellä Kolarissa
Joki saa vetensä sademäärästä, jota on kertynyt valuma-alueelle. Siten joen kuljettaman veden määrään vaikuttaa valuma-alueen pinta-ala, pinnanmuodot, sademäärä ja haihtuminen. Suomessa noin puolet kaikesta satavasta vedestä, mikä päätyy jokiin, kulkeutuu aina mereen asti.
Otava: Lukion maantiede, s. 50
Puro Saapaskylässä Hämeenkoskella 27.3.2016
Keväisin lumien sulaminen synnyttää pieniä sulamisvirtoja, jotka kuitenkin tyrehtyvät mentäessä kesää päin. Vuodenaikojen aiheuttama vesimäärän vaihtelu kasvaa kuitenkin isommaksi, mitä lämemmäksi mennään päiväntasaajaa. Monsuunit esimerkiksi Gangesin ympärillä voivat aiheuttaa valtaisia tulvia.
Otava: Lukion maantiede, s. 51
Pätilänjoki Mommilan kirkon vieressä maaliskuussa 2016
Virtaava vesi on tärkein luontoa muovaava eroosiovoima, sillä se tehokkaasti irrottaa rapautunutta ainesta, kuljettaa ja kasaa sitä. Joki kuljettaa suoloja liuenneena, humusta ja savea liettyneenä ja soraa ja kiviä vierittämällä. Joessa on sekä pohja- että sivueroosiota.
Otava: Lukion maantiede, s. 103 ja 104
Teuronjoki Mommilassa Hausjärvellä talvella 2016
Joen muoto muuttuu sen ikääntyessä ja kuluttaessa uomaansa syvemmälle. Teuronjoen alkupäässä vesi on kirkasta hiekkamaiden vuoksi, mutta virratessaan savimaiden halki se samentuu. Tulvaherkkyyden vuoksi Teuronjokea on myös ruopattu ja mutkia oikaistu.
Otava: Lukion maantiede, s. 105
Kuvat: Konsta Huopalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti