Untulanharju Lammilla 27.3.2016
Suomi sijaitsee lauhkealla kasvillisuusvyöhykkeellä, joka muodostuu lähes kokonaan havumetsämetsävyöhykkeestä lukuun ottamatta Etelärannikkoa ja Pohjois-Lappia. Untulanharju poikkeaa ympäristöstään, sillä menestyy lehdon kasvillisuus, kuten pähkinäpensaat ja metsälehmukset.
Otava: Lukion maantiede, s. 124 ja 126
Tiehaaran harjun hakkuuaukea Hausjärvellä
Kaikissa Suomen elinympäristöissä tapahtuu lajiston vähittäistä muuttumista eli sukkessiota. Se alkaa yleensä tuhoavasta tekijästä, kuten metsäpalosta tai-hakkuusta tai uuden elinympäristön ilmestymisestä esimerkiksi maankohoamisen seurauksena. Nopeasti kasvavat lajit, kuten lehtipuut, valtaavat hakkuuaukean ensimmäisenä.
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukkessio
Mäntymetsä Mommilassa Hausjärvellä 27.3.2015
Sukkessio kuivassa maaperässä suosii erityisesti mäntyä sen pitkien, voimakkaiden juurien takia. Puut kasvavat suoriksi ja pienioksaisiksi. Yleisesti Suomen taigassa on heikko pensaskerros, mutta lähes aina löytyy aluskasvillisuutta. Siinä kasvaa varpuja, heiniä ja ruohoja, ja vielä pohjakerroksena sammalia ja jäkäliä.
Otava: Lukion maantiede, s. 127
Kuusimetsä Mommilassa Hausjärvellä
Havumetsävyöhykkeen tavallisin maannos on podsoli. Lahoaminen on siinä hidasta happaman maaperän ja viileän ilmaston vuoksi. Vesi ja ravinteet huuhtoutuvat tässä maaperässä pohjaveteen, joten podsolissa maanviljely on hankalaa vähäravinteisessa maassa.
Otava: Lukion maantiede, s. 126
Kellostapulin alarinne Äkäslompolossa 24.2.2015
Havumetsien puiden koko ja eliölajisto muuttuvat, mitä pohjoisemmaksi mennään. Pohjoisessa havupuiden täytyy sietää painavampaa lumitaakkaa, kovempia pakkasia ja pahempaa routaa. Oksien solakampi muoto auttaa torjumaan tykkylumen kasaantumista. Puut kestävät jopa yli 50 asteen pakkasia.
Otava: Lukion maantiede, s. 127
Kuvat: Konsta Huopalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti