Mannerjään merkit

Untulanharju Lammilla maaliskuussa 2016

Viimeisin jääkausi Suomessa oli Myöhäis-Veiksel-jäätikkö 25 000 - 11 600 vuotta sitten. Jäätikön sulaessa halkeamissa virtaessa jokia, jotkaa lajittelivat ja hioivat moreenista harjuainesta. Jään reunan perääntyessä harjuaines kasaantui entisiin jäätikköjokien tunneleihin vanoiksi eli harjuiksi.

Otava: Lukion maantiede, s. 107 ja 108

Mommilanjärvi

Jäätikkö siirtyi Etelä-Suomen alueella kaakkoon päin, vei mukanaan vanhan maaperän ja madalsi kallioperää 7-25 metriä arvioiden mukaan. Silokallion loiva puoli näyttää jäätikön tulosuunnan, kun taas suojasivu on rikkonainen ja jyrkkä. Uurteet sen sijaan ovat jäätikön mukana kulkeutuneiden kivien synnyttämiä naarmuja. 

Otava: Lukion maantiede, s. 107

Siirtolohkare Tiehaaran harjulla Hausjärvellä

Siirtolohkare on kivi, jonka mannerjää on irrottanut emokalliosta. Ne ovat Suomessa matkustaneet jään pintakerroksissa muutamia kilometrejä alkuperäisestä paikastaan. Tiehaaran harju on osa Salpausselkä 1:stä, ja on noin puolitoista kilometriä pitkä harjumuodostelma itä-länsisuunnassa.

Otava: Lukion maantiede, s. 107

Patakallio Mommilassa, Hausjärvellä maaliskuussa 2016

Hiidenkirnut syntyivät jäätikön sulamisvirtojen mukana kulkeutuneiden kivien pyörimisen ja kaivertamisen kautta. Kuvassa näkyvä on noin puolitoista metriä ja sen vieressä oleva noin 40 senttiä. Suomen suurin hiidenkirnuesiintymä löytyy Askolasta.  

Otava: Lukion maantiede, s. 110

Mommilan kartanon peltoaukea Hausjärvellä

Joet kuljettivat jäätikön edustalle paljon maa-ainesta, joista muodostui kerroksia karkeuden perusteella ja vuodenaikarytmin mukaan. Näistä kerroksista syntyi lustosavi. Suurin osa Suomen nykyisistä viljelysmaista onkin kylvetty niiden päälle ravinteisen maaperän vuoksi.

Otava: Lukion maantiede, s. 110

Kuvat: Konsta Huopalainen